Kulttuuriperintöä pankkiin! - Kulttuuriperintötietopankin luominen yhteisöllisenä hankkeena

Tänään on laskiaistiistai, joten kerrotaanpa vähän aiheesta ja siitä millaista laskiaista Raumalla on vietetty. Laskiainen liittyy kirkollisiin juhliin ja sen ajankohta määräytyy pääsiäisen mukaan. Laskiaissunnuntai on aina seitsemän viikkoa ennen pääsisäistä, jolloin se voi olla aikaisintaan 8. päivä helmikuuta ja myöhäisintään 7. päivä maaliskuuta. Varsinainen laskiainen on kuitenkin vasta seuraavana tiistaina, josta ennen alkoi pääsiäiseen kestävä paaston aika. Laskiainen on ollut ollut katolisella ajalla kevätpaaston alkamisjuhla, ja nykyinen nimitys laskiainen on saatu sanasta laskea eli laskeutuminen paastoon. Samalla tavalla nimitys pääsiäinen on peräisin paastosta pääsemisestä. Kansanomaisena juhlana laskiainen on aikojen saatossa sisällyttänyt itseensä runsaan määrän erilaisia tapoja, perinteitä ja uskomuksia.   Vanhat laskiaisperinteet kansan keskuudessa ovat olleet pääosin naisiin ja naisten töihin liittyviä. Pellavaan, hamppuun ja villaan sekä karjanhoitoon o...

Nyt on aika alkaa tallettaa paikannimistöä Raumalta. Käy osoitteessa app.maptionnaire.com/fi/7497 laittamassa karttaan oma paikkasi ja sen nimi. Paikka ja paikannimi voivat olla yleisesti tunnettuja ja tiedettyjä tai sitten ihan sinun omasi ja omakeksimäsi. Jos sinulla on nimelle tai paikalle jokin tarina tai siihen liittyy jokin muisto jaa se meille! Aineisto tallentuu museon kulttuuriperintötietopankkina toimivaan Maptionnaire-karttapalveluun ja sieltä edelleen museon kokoelmiin. Sans se meill ja nyt yhdessä tallettamaan! Kirjoittaja: Noora Jokinen, tutkija Co-Creation of Cultural Heritage Databank -hanke, Rauman museo  

Paikannimet ovat tärkeää aineetonta kulttuuriperintöä. Vanhat paikannimet kertovat alueen historiasta ja menneisyydestä. Paikannimissä näkyy usein myös alueen geologia ja biologia, kun nimeen on yhdistynyt esimerkiksi sanoja, järvi, vuori ja ranta. Monissa nimissä näkyy usein myös alueen asutushistoria, kulttuuri, ihmisten aikaansaannokset ja tapahtumat. Paikannimet ovat myös osa kansanperinnettä. Ne kertovat, mitkä paikat ovat aikojen kuluessa olleet ihmisten mielestä nimeämisen arvoisia ja merkityksellisiä kohteita. Nimet syntyvät ihmisten, kielen ja ympäristön vuorovaikutuksessa, ne luovat mielikuvia paikasta, sitovat paikkaan tunteita ja rakentavat paikan identiteettiä. Rauman merikolun tornista kuvattu näkymä kohti Rauman keskustaa, nykyistä Vanhaa Raumaa. Nykyisen Kalliokadun varrella olevaa korttelia on kutsuttu Susikortteliksi, jonka vanhimmat talot ovat valmistuneet 1907-1908. Kuva: Rauman museon kokoelmat Paikannimien tärkein tehtävä on yksilöidä kohde. Nimen avulla...

Hankeen uusi vuosi on lähtenyt mainiosti käyntiin. Uuden vuosikymmen alku tuntuu merkittävältä. Mitä kaikkea seuraavassa kymmenessä vuodessa tuleekaan tapahtumaan. Kaksi edellistä vuosikymmentä toivat lyhyessä ajassa paljon uusia asioita ja yhteiskunnan muutoksia. Yhtenä älypuhelimet, some sekä digitalisaatio. Tämä kaikki uusi ja uudenlainen tieto sekä uudenlaiset alustat, joihin tieto tallentuu, luovat haasteita myös museoalalle ja museoiden tallennukselle. Millaista on tämän uuden vuosikymmenen kulttuuriperintö ja mihin ja miten se tallennetaan? Hankkeessa aloitettiin vuonna 2019 keräämään lapsuusmuistoja Vanhasta Raumasta. Tätä aineistoa otetaan vastaan edelleen, jos sitä tarjotaan mutta tulevana keväänä mukaan tulee myös uusia aiheita, joita museo haluaa tallentaa kokoelmiinsa. Naolin portailla vuonna 1975. Kuva: Rauman museon kokoelmat Ensimmäisenä uuden vuoden tallennusaiheena ovat paikannimet. Haluamme museolla saada tietoja ehkä jo unohdetuista paikannimistä tai ...

Nuuttipukit kierroksella Raumalla Sampaanalalla vuonna 1969 tai 1970. Kuva: Rauman museon kokoelmat Joulunajan klassikkosanontahan kuuluu ”hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”. Sanonta kertoo perinteisen suomalaisen joulunajan alkamisesta ja päättymisestä. Perinteisen ajanlaskun mukaan joulukausi alkoi Tuomaan päivästä (21.12.) ja päättyi Nuutin päivään, joka nykyään on 13.1. mutta ennen vuotta 1708 se oli 7.1. heti loppiaisen jälkeen. Tätä 7.1. ollutta päivää on kutsuttu ja paikoin varmasti kutsutaan edelleenkin vanhaksi nuutiksi  ja myöhäisempää uudeksi nuutiksi . Päivä on ollut myös se, johon joulurauhan on katsottu päättyneen. Nuuttiperinne on useimmiten liittynyt vanhaan nuuttiin, eli loppiaisen jälkeiseen päivään, vaikka Nuutin päivä on jo lähes kolme vuosisataa ollut pohjoismaisissa almanakoissa 13.1. Vanha nuutti on alkuperäinen, Pyhän Knutin, 1100-luvulla kuolleen tanskalaisen herttuan, Knut Lavardin muistopäivä. Tammikuun 13. päivän toinen nimi...