Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2019.

Museo ja yhteisö kulttuuriperinnön rakentajina

Kuva
Museo on kulttuuriperintöorganisaatio. Museon tehtävänä on tallettaa, vaalia ja esitellä kulttuuriperintöä, mutta yksinään se ei voi rakentaa elävää ja yhteisön omakseen kokemaa kulttuuriperintöä.  Perinteinen museon rooli on ollut menneisyyden jälkien tuottaminen esille eritoten näyttelytoiminnan kautta. Nyt käynnistyvä projekti ilmentää ajattelutavan muutosta. Museon tulee toimia yhteydessä yhteisöönsä. Parhaimmillaan se voi toiminnallaan edesauttaa yhteisöllisyyden kehittymistä. Kulttuuriperintö voidaan jakaa aineettomaan- ja aineelliseen kulttuuriperintöön. Aineellista kulttuuriperintöä ovat esimerkiksi rakennukset ja erilaiset esineet. Aineeton kulttuuriperintö puolestaan ilmenee esimerkiksi tarinoina, käytäntöinä ja määrittelytapoina (ks. esim. Karhunen 2014, 34). Aineeton kulttuuriperintö voidaan nähdä kulttuurin aineettomina muotoina, jotka auttavat yhteisöjä muistamaan menneisyyttään ja tapojaan sekä rakentamaan identiteettiään, yhteisöään ja paikallisuuttaan nykyisyydessä

Nyt yhdessä tallettamaan!

Kuva
Olen aloittanut hanketyöntekijänä Rauman museon ja Uudenkaupungin museon yhteisessä Co-Creation of Cultural Heritage Databank -hankkeessa. Mielenkiinnolla odotan hankkeen käynnistymistä ja sen etenemistä. Elävän kulttuuriperinnön tallettaminen yhteiseen muistiin on tärkeää, sillä koskaan ei voi tietää, milloin se lakkaa olemasta. Ja silloin on jo myöhäistä. Olen koulutukseltani kansatieteilijä ja saanut oppini Turun yliopiston kansatieteen oppiaineessa Turussa. Kansatieteilijät ovat perinteisesti olleet muistitiedon ja kulttuuriperinnön kerääjiä ja tallettajia, ja jo varhaiset kansatieteilijät 1800-luvun lopulla keräsivät suomalais-ugrilaisten kansojen perinteitä ja muistitietoa. 1920-luvulla fokus siirtyi kohti kotimaata ja sen maaseudun elämäntavan tutkimusta ja tallennusta. 1960-luvulla katseet siirtyivät maalta kaupunkeihin professori Ilmar Talven johdolla ja tutkimuksen ja tallettamisen painopiste muuttui kaupungin ja teollisen perinnön tutkimiseen. Ainakin opintojeni pohjal