Vappuja!

Vapunviettoa Raumalla 2005. Kuva: Rauman museo

Kevät on vuotuisjuhlien aikaa. Laskiaisesta pääsiäiseen ja vapun kautta helatorstaihin ja helluntaihin ja siitä juhannukseen. Jokaiseen vuotuisjuhlaan on kuulunut Suomessa omia perinteitä, niin kirkollisia kuin maallisiakin. Laskiainen ja pääsiäinen on jo vietetty ja käsitelty ja nyt vuoron saa vappu.

Vappua eli pyhimys Valburgin päivää toukokuun ensimmäisen on juhlittu jo keskiajalla. Valburg oli anglosaksien pyhän kuningas Richardin tytär, joka ajan tavan mukaan laitettiin kymmenen vuoden ikäisenä luostariin. Kyseinen luostari oli tarkoitettu erityisesti naisille, jotka eivät menneet naimisiin. Valburg lähti vuonna 748 Englannista veljensä Willibaldin kanssa Saksaan tekemän lähetystyötä, levittämään ja juurruttamaan kristinuskoa. Laivamatka Englannin kanaalin yli oli myrskyisä, ja laiva joutui merihätään. Legendan mukaan Valburg rukoili koko ajan polvillaan laivan kannella, kunnes laiva saapui satamaan. Sen tähden hän on yhä merimiesten suojelijatar ja suojelupyhimys myrskyä vastaan.

Saksassa Valburg asui aluksi nunnaluostarissa, mutta siirtyi vuonna 761 Heidenheimin miesluostarin johtoon. Se oli saksalaisen lähetystyön tukipaikkoja. Johtamalla vaikutusvaltaista luostaria Valburgista tuli yksi tärkeimmistä naisista kristillisessä Euroopassa. Valburg kuoli luostarissa abbedissana 25. helmikuuta 779.

Sata vuotta myöhemmin paavi Hadrianus II julisti Valburgin pyhimykseksi, ja hänen muistopäiväkseen tuli katolisessa kalenterissa kuolinpäivä 25. helmikuuta. Valburgin luut siirrettiin pyhimykseksi julistamisen jälkeen 1. toukokuuta 870 Eichstättin Pyhän ristin kirkkoon, joka on nykyään pyhän Valburgin benediktiiniläisluostari. Tästä tuli Valburgin muistopäivä, suomeksi vappu, ensin Englannissa ja myöhemmin myös Pohjoismaissa. Valburg onkin, merimiesten suojelijattaren lisäksi, suojeluspyhimys sairauksia, raivotautia, nälänhätää ja katoa vastaan sekä sairaiden, vastasynnyttäneiden ja maanviljelijöiden suojelija.

Vappuperinteet maaseudulla

Vappu on entisaikaan maaseudulla ollut kevään juhla, joka vastaanottamalla ollaan ennustettu ja paranneltu tulevaa kesää ja satokautta. Vapunviettoon kuului paljon erilaisia taikoja ja uskomuksia eri puolella Suomea. Eteläisemmässä Länsi-Suomessa lehmät ja lampaat päästettiin ulos, vaikka lunta olisi ollut vielä maassa. Tapana oli myös, niin lasten kuin aikuistenkin, laittaa kelloja kaulaan tai hameenhelmoihin ja juosta ympäri kyliä. Ne kenellä ei ollut kelloja, hiipivät vesiämpäreiden kanssa nurkkien taakse ja yrittivät roiskauttaa vettä kellottajien päälle. Tämä edisti maidon saantia tulevana kesänä.

Karjan menestystä edistettiin kiertämällä laitumet mukana erilaisia varausvälineitä, pyyhittiin puihin mereistä, joka pahalla hajullaan karkotti sudet sekä ripsuteltiin uudella vastalla ja vedellä lehmät. Jos lampaita juotti padosta, sai mustia karitsoita. Jos hevoset vappuna uitettiin, eivät paarmat niitä purreet kesällä. Ihminenkin pääsi monista vaivoistaan kylpiessään vappuna juoksevassa sulassa virrassa. Jalkojaan ei kesällä loukannut, jos aamulla heti sängystä noustuaan astui raudan palan päälle.

Vapuksi toivottiin tietenkin lämmintä säätä ja etelätuulta, joka toi hyvän maitovuoden. Kylmä tiesi hallaa ja kylmää kesää, jolloin lehmät eivät lypsäneet. Luminen vappu ennusti lumetonta talvea.

Vappuperinteet Raumalla

Työväen juhlaa

Vappu on ollut työväen juhla. Marsseja muistetaan olleen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin marssittiin kulkueena Kukkiskalliolle kuuntelemaan puheita ja lauluja. Järjestäjänä oli työväenyhdistys. Eräs informantti muistaa suuren työväenkulkueen marssineen torilta Kaivopuistoon, jossa oli puheita, ohjelmaa ja tanssia. Kertoja muistaa itsekin olleensa hännänhuippuna. Kulkueet vetosivat lapsiin. Yksi muistaa, kuinka työväen vappukulkue punaisine lippuineen kiinnosti, olisi ollut niin hauskaa mennä mukaan marssimaan ja saada punainen rusetti rintaansa, mutta isä kielsi. Työväenkulkueita muistetaan olleen vielä heti kansalaissodan jälkeen, jolloin ne marssivat mm. Hauenkuonon ohi. Järjestämisessä oli ilmeisesti kuitenkin katkos 1920–1930-luvulla, sillä moni ei muista lainkaan kulkueita lapsuudestaan tai muistaa, että niitä tuli vasta toisen maailmansodan jälkeen. Työväenkulkueita on käyty yleisesti katsomassa torilla, vaikka marsseihin ei itse olisi osallistuttukaan. Eräs kertoo isänsä käyneen aina sähköliikkeen nurkalla katsomassa ja tulleensa sen jälkeen kotiin kertomaan millaista oli. Työväen kulkueet olivat näyttävämpää katsottavaa kuin kadulla liikkuneet ylioppilaat, kerrotaan.

Vapunviettoa Raumalla 2005. Kuva: Rauman museo

Marssijoita on vappuna ollut muitakin. Pelastusarmeija piti kevään ensimmäisen ulkoilmakokouksen kauppatorilla. Kokoonnuttiin Savilankentällä, sieltä marssittiin torille, jossa pidettiin puheita. Pelastusarmeijallakin oli punaisia lippuja, torvet soivat ja rummutus kuului kauas. Pikkupojat seurasivat innokkaasti näitäkin kulkueita. Pelastusarmeijan marssin muistetaan jatkuneen vielä Lensunkalliolle Äyhönjärven rantaan.

Partioparaati Raumalla, vasemmalla Yhdyspankin rakennus. Kuva ja paraati ei välttämättä ole vappuna, mutta samanlaisia paraatikulkueita järjestettiin myös silloin. Kuva: Erkki Sovalo, Rauman museon kokoelmat

Myös palokunnan muistetaan marssineen vappuna. Kyseessä oli palokuntalaisten kevätretki. Marssittiin Kaivopuistoon, torvisoittokunta soitti ja palokuntalaisilla oli valkoiset puvut ja kaseet eli kypärät päässä. Perillä saatiin simaa ja piparkakkuja, oli myös monenlaista ohjelmaa, puheita, onkimista, arpajaisia ja tanssia. Lapset juoksivat ympäriinsä ja valkovuokkojakin noukittiin. Joku muistaa, että palokuntalaisten kevätretki, ”simaretki” ei kuitenkaan välttämättä ajoittunut juuri vappupäivään, mutta niille tienoille. Palokuntalaisten kesäjuhlat olivat elokuussa. Molemmat kuuluivat kesän kohokohtiin Raumalla.

Vapunviettoa Raumalla 2005. Kuva: Rauman museo

Vapunviettoa Raumalla 2008. Kuva: Rauman museo

Vappupromenaadeja ja -koristeita

Kaupungilla kuljettiin keväiset pyhävaatteet päällä, jos ilma vain oli kaunis. Erityisesti Valtakatu edestakaisin oli tapana kulkea. Uuden torin kalliolla, nykyisessä keskuspuistossa, istuttiin ja kuunneltiin kaupungin torvisoittokunnan ulkoilmakonserttia.

Vapunviettoa Raumalla 2008. Kuva: Rauman museo

Suojan kahvila satamassa oli vappuna suosittu kävelyretkien kohde. Siellä käytiin simaa juomassa. Myös Poroholman kahvila oli suosittu vappukävelyn päätepiste 1920- ja 1930-luvuilla. Sitä pitivät lotat. Kahvila avattiin juuri vappuna. Perillä nautittiin munkkeja, simaa ja kahvia.

Rauman satamaa 1900-luvun alussa. Taustalla näkyy Suojan kahvila ja Kiikartorni, joka oli suosittu vapun retkikohde. Kuva: Rauman museon kokoelmat 

Vappuviuhkat kuuluivat vappuun jo vuosisadan alkukymmenillä. Niitä tehtiin itse. Kirjakaupasta ostettiin silkki- tai kreppipaperia, joka leikattiin suikaleiksi ja kiinnitettiin vaikkapa puuvajasta haettuun keppiin. Vappuviuhkat pantiin talteen vintille ja haettiin esille taas seuraavana vuonna. Vappuviuhkoja kiinnitettiin myös polkupyöriin ja myöhemmin autoihin. Vappuviuhkoja voitiin myös ostaa valmiina.

Ilmapallojakin oli vappuna, mutta usein ne jäivät vain haaveiksi, sillä ne olivat aika kalliita ja rahaa ei liiemmin ollut. Joskus vanhemmat sentään pallon hankkivat. Ilmapallojen muistellaan olleen tavallisia itse puhallettavia palloja ja kaasuilmapallojen tulleen vasta 1950-luvulla. Raumalainen polkupyöräliikkeen omistaja kertoo luvanneensa täyttää ilmaiseksi kaikki täytettäväksi tuodut ilmapallot. Pikkupoikien ilmapallojen täyttämiseen meni monta pullollista kaasua. Ilmapallot ovat aiempina vuosikymmeninä olleet selvästi vappuviuhkoja harvinaisempia.

Vapuksi myytiin myös muita koristeita, kuten vappuhattuja. Ilmapallojen ja muiden koristeiden myyntipaikkoja muistetaan jo 1910-luvulla olleen mm. Kauppakadulla entisen Säästöpankin talon kohdalla. Myös torilla oli myyntiä jo vuosisadan alkukymmenillä. Serpentiinin, jota käytetään kotona koristeluun, muistetaan tulleen vasta viime sotien jälkeen.

Vappukukkia on myös myyty jo kauan. Kansakoululapset möivät niitä Maitopisaran hyväksi. Niiden muistetaan olleen hyvin kauniita, kuin päivänkakkarat. Vappukukka kuului vappuun, se oli ehdottomasti saatava rintaan. Kouluaikana moni on ollut kukkia myymässä. Palkaksi vappukukkien myynnistä sai lasillisen simaa. Jos ei saanut kaikkia myydyksi, palautettiin loput kouluun. 1930-luvulla kukat olivat kuttaperkasta prässättyjä, ja niissä oli neula, joka meni läpi keskeltä. Merkkejä myytiin pitkin kaupunkia, mutta aina ensiksi, heti koulusta tullessa kiiruhdettiin myymään oman talon asukkaille, ennen kuin muut ehtivät. Yleensä ihmiset ostivat useita kukkia. Hinta oli markan kappaleelta.

Simaa, munkkeja ja pumpernikkeleitä

Vapun aikaan Vanhan kirkon takana olevissa puistoissa oli 1920-luvun alussa vanha Ylenska myymässä paistamiaan munkkeja ja pumpernikkeleitä sekä omatekoista mehua. Vähän nuorempi kertoja muistaa samalla paikalla olleen katumyyjiä, jotka möivät punaista limonaatia ja munkkeja. Myös jäätelökärryn ilmestyminen torille talven jälkeen oli varma vapun merkki. August-niminen jäätelönmyyjä möi jäätelöä torin kulmassa, vastapäätä Nordbergin kirjakauppaa. Syksyllä sama mies möi nakkikärrystä nakkeja elokuvateatteri Fennian vieressä.

Simaa tehtiin vapuksi melkein joka kodissa, joskus ämpärikaupalla. Joillakin oli humalaa kasvamassa omalla pihalla. Toinen muistaa, kuinka äiti löi simapullon korkkeja kiinni ja lisäsi varmistukseksi vielä rautalankoja, ei vielä ollut metallisia kierrekorkkeja. Simaa sai myös ostaa valmiina Pohjankadulla olevasta Rauman oluttehtaasta.

Vapuksi paistettiin myös munkkeja, se oli melkein yhtä yleistä kuin siman valmistus. Munkkien tapaan rasvassa keitettyjä, mutta kakkutaikinan tyyppisestä taikinasta tehtyjä ”simapullia” on myös valmistettu. Tippaleipiäkin on yritetty tehdä itse, mutta ne eivät oikein onnistuneet. Tippaleipiä ostettiin Sinisalon ja Peltolan leipomoista. Niitä voitiin myös käydä kahviloissa syömässä siman kera. Kotona simalla ja tippaleivillä korvattiin iltapäiväkahvi. Toiset pitivät kuitenkin tippaleipiä liian hienoina ja niiden syönti olikin paljon harvinaisempaa kuin munkkien. Muutamat söivät siman kanssa pullaa tai piparkakkuja ja äidin tekemiä voikransseja.

Munkkipannu Rauman museon kokoelmista. Kuva: Rauman museo

Jotkut ovat pyrkineet vapuksi laittamaan keveää ja keväistä ruokaa. 1930-luvulla syötiin eräässä perheessä vasikanpaistia. Vappuna oli myös jo salaattia tai pinaattia, tomaatteja ei vielä ollut. Kevyenä kevätruokana muistetaan myös kesäkeitto.

Ylioppilaiden vapunviettoa

Opettajat Ilmari ja Greta Liikanen ylioppilaslakit päässä, luultavasti vappuna. Kuva: Rauman museon kokoelmat

Ylioppilaiden vapunvieton katsotaan Raumalla olevan nuorempaa perua kuin työväenjuhlan. Kaupungilla kävellessä pidettiin ylioppilaslakkeja, joita varsinkin lyseolaiset laskivat. ”Jos ei nähnyt sataa, jäi luokalle, jos näki sata, pääsi luokaltaan”, kertovat 30-luvulla koulua käyneet. Ylioppilaita kokoontui ennen sotia vapunaattona Raumanlinnaan, jossa juhlittiin läpi yön. Vappulounaita sen sijaan ei ollut. Ylioppilaiden juhlaa eivät muut kaupunkilaiset edes aina huomanneet.

Vapunviettoa Bergströmin koskella 1.5.1926. Kauppias Bergström, joka omisti Aulénin talon Vanhassa Raumassa, rakennutti vuonna 1836 Monnan koskeen myllyn. Tästä lähtien putousta nimitettiin Bergströmin koskeksi. Kuva: Rauman museon kokoelmat

Raumalla opiskelevat seminaarilaiset pitivät vapunpäivänä juhlat seminaarinmäellä. Sielläkin näkyi ylioppilaslakkeja. Ohjelmassa oli mm. laulua. Lyseolaiset puolestaan kävivät vappuyönä laulamassa opettajiensa ikkunan takana. Lyseolla oli lukion sekakuoro, johon kuului oppilaita 6. luokasta ylöspäin. Kuoro kävi laulamassa melkein kaikkien opettajien luona. Toisinaan mukana oli laulunopettaja. Laulut opeteltiin koulussa ja yleisesti oli tiedossa, että laulamassa käytiin. Liikkeelle lähdettiin 4-5 aikaan aamulla. Yleensä opettajat tulivat ikkunaan kiittämään, toisilta saatiin karamellipussi. Aivan kaikkien luona ei käyty, kaikki eivät halunneet, eikä kaikkien luona edes olisi uskallettu käydä, mm. rehtoria pelättiin. Koululaiset saattoivat tehdä myös luokkaretkiä vappuna.

Vappu oli kaikille kevään juhla, kesän avaus. Monet kertovat, että pukeutuminen muuttui kesäiseksi vappuna. Pojat saivat polvihousut ja nilkkasukat. 1930-luvulla vähän isommat pojat kulkivat paidankaulus käännettynä pikkutakin kauluksen päälle. Tytöt saivat polvisukat ja kesähameen, vaikka olisi ollut kylmääkin. Vappuun asti oli lämpiminäkin päivinä käytetty villatakkia, mutta sitten saatiin kesätakki ja kesähattu. Aikuisilla oli kesähattuja ja kaikennäköisiä ruusuja ja muita koristeita. Vappu merkitsi monille myös lupaa kulkea avojaloin, vaikka toiset lapset saivat odottaa vielä juhannukseen asti.

Lähteet:

Kustaa Vilkuna, 1968. Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen.

Kirjoittaja:

Noora Jokinen, tutkija Co-Creation of Cultural Heritage Databank -hanke, Rauman museo